Sinne menivät merenrantalenkit ja kaikki muukin hauskanpito. Tätä se kurkkukipu tiesi. En heti osannut pelätä pahinta kun olen huomannut että tiettyinä aikoina kun nestehukka on suurin niin kurkkukipu on lähinnä mutta paranee juomalla, toisin kuin moni muu asia. Tällä kertaa pöpö taitaa olla läsnä. Talven ensimmäinen oikea tauti muuten, ja toivottavasti myös viimeinen.

Mikäs siinä, lepoa vaan, vaikka vähän harmittaa kun jäivät kaikki hienot suunnitelmat toteutumatta. Lohduttaisi vähän jos tämän ajan voisi käyttää hyväksi tuon Toisen Projektin edistämiseksi, mutta kun pää tuntuu olevan pumpulilla tupattu niin ei kulje ajatus edes sen vertaa. Ainoa valopilkku minkä nyt voi kaukoputken väärin päin kääntämällä havaita on, että aavistuksen kipeytynyt oikean jalan kantapää saa tervehtyä rauhassa ja siksi ehkä lopullisesti.

Kaappimaratoonarin blogissa jatkuu nyt hiljaiselo, juoskaa ja urheilkaa te jotka voitte. Hm.