On taas tullut syksy ja pimeät ja sateiset aamut, joten on aika siirtyä työmatkalenkkeilyn pariin. Tosin heti ensimmäisenä aamuna epäonnistuin sään suhteen, kun nouseva aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja valaisi somasti ruskan viimeiset hehkut. Yritin paikata tilannetta iltapäivällä hölkätessäni takaisin kotiin, mutta ei, edelleen jouduin etenemään ensiluokkaisissa olosuhteissa. Onneksi edes tuuli oli aamusta navakoitunut. No, ehkä ensi kerralla käy parempi tuuri. Tuoreilla jaloilla on toisaalta mukava juoksennella, säässä kuin säässä, ja on se vaan kiva jos henkikin kulkee kohtalaisen esteittä. 

Nyt kun syyslomat sun muut sairastelut ynnä arjessa kärvistelyn estävät hauskutukset ovat (melkein) ohi, tutkailin jälleen ajankäyttömahdollisuuksiani seuraavan parin kuukauden liikuntojen osalta. 

On selvää, että salisessiot ovat tulleet jäädäkseen viikoittaiseen aikatauluuni. Kroppani ei enää suostu yhteistyöhön ilman säännöllistä voimaharjoittelua. Juoksuja voin harrastaa kahdesti päivässä (käytännössä siis työmatkalenkkeilyä) ainakin maanantaisin, keskiviikkoisin ja toisinaan myös perjantaisin. Viikonloput ovat niinikään heti marraskuun alusta lähtien kohtalaisen hyvin vapaina pitkiä lenkkejä varten. Yritän olla ahkera ja pyrähdellä myös matkat salille jalkaisin. Menomatka on oivallista lämmittelyä ja paluumatka puolestaan jäähdyttelyä. Ja jos tuntuu, ettei säkkiä ole muka tarpeeksi mäiskitty ja jaloissa on olevinaan runsaasti voimia jäljellä, ainahan paluumatkaa voi venyttää niin pitkäksi kuin lystää. Tietenkin muistan kiltisti nousujohteisuuden ja muun maltin ja pidän lepotaukoja tilanteen mukaan. 

Eiköhän näillä liikkeillä saada taas kunto kohoamaan... sopivasti kun talven jääkelit alkavat.