Eilinen koeponnistus kuntokickboxingin osalta onnistui loistavasti. Ryhmä oli sopivan kokoinen isompaan saliin, jossa ei tosin ole säkkejä käytettävissä. Ei niitä toisaalta olisi ehkä tarvittukaan, kun treeni on vauhdikasta, liikkuvaa ja ainakin tämän maanantain tunnilla tekniikkapainotteista. Rivakat alkulämmittelyt saivat hien pintaan, ja lisää tursusi kun rupesimme parityöskentelynä harjoittelemaan potku-, lyönti- ja potku-lyönti -sarjoja.

Oli kerrassaan terapeuttista havaita, että näilläkin rahjuskoivilla on vielä käyttöä. Potkuni eivät nousseet (vielä) kovin korkealle, mutta se ei ollutkaan itsetarkoitus. Kuitenkin heti tiesin, mistä oli kyse ja mihin oli pyrittävä. Saimme tehdä harjoitukset omassa tahdissa ja vaihtaa jalkaa tarpeen mukaan. Varoin ehkä vähän liikaakin oikeata jalkaani ja saman puolen lonkkaa, joka toisaalta oli pari kertaa pettää. Huomasin jo hapkido-treeneissä aikanaan, että oikea jalkani ei kaikissa tilanteissa käyttäydy aivan haluamallani tavalla, erityisesti kierto- ja sivupotkuja tehtäessä. Ehkä lihasten hallinta on vanhan vamman myötä heikentynyt. Kipuja ei kuitenkaan juuri tuntunut tunnin aikana eikä sen jälkeenkään, vaikka teimme melkoisen määrän mm. etu- ja kirvespotkuja.  Vasta tänä aamuna noustuani jalkeille tunsin pientä vihlontaa heti liikkeellelähdön jälkeen. Nämä aamukolotukset ovat toisaalta jo tuttuja.