Hassen synttärimaraton juostiin iloisen aurinkoisessa ja aluksi kerrassaan ihanan tyynessä säässä. Starttiviivalle ilmaantui koko joukko, eli nähdäkseni toistakymmentä juoksijaa klo 11 startissa, ja klo 12 startissa ilmestyi baanalle melkeinpä toinen mokoma lisää.
Olin hakeutunut tapani mukaan hyvissä ajoin starttiviivalle odottamaan Hassen lähtökäskyä. Martsa, jonka oli ollut tarkoitus osallistua juoksuun, oli joutunut peruuttamaan osallistumisensa. R, joka oli ollut hieman epävarma osallistumisestaan viime hetkeen asti, ei ollut vielä saapunut. Hannalla oli jälleen kerran tiukka aikataulu, joten hänestä tuskin saisin seuraa juoksun ajaksi. Vierelleni väkijoukkoon ilmaantui kaksi naisihmistä, joista toinen oli nähtävästi lähdössä juoksemaan, ja he pohtivat keskenään, miten reitti mahtaa kulkea. Ilmoittauduin hetimiten käytettäväksi oppaana, mikäli tavoitteena on noin viiden tunnin aika. Tämä oli kuulemma juurikin tähtäimessä, joten sovimme saman tien, että juoksemme ainakin ensimmäiset kierrokset yhdessä.
Hassen lähtökäsky kajahti ja joukko lähti matkaan. R oli ilmaantunut starttiviivalle viime hetkessä, joten hän juoksi alkumatkan kanssamme. Tiemme erkanivat sillalla, kun R muutti etenemistahtiaan, mutta pysyttelimme koko matkan melko lailla saman etäisyyden päässä toisistamme, maaliviivan ylitimme lopulta samanaikaisesti.
Kierrokset etenivät rattoisasti kun juttelimme juoksuseuralaiseni kanssa kaikesta taivaan ja maan välillä. Pidimme yllä tasaista vauhtia. Ajanotto oli minun vastuullani, mikä sopi oikein hyvin, kun kerran tarkoitus oli hölkätä loppuun asti samaa tahtia. Minulle oli seurasta todella paljon iloa, paitsi sen puolesta, että oli seuraa ja juttukumppani koko matkan ajaksi, myös siksi, että onnistuin pysymään tavoitteessani juosta pitkään enkä innostunut kaahailemaan vaikka sääolosuhteet olivat peräti houkuttelevat. Nautimme auringosta ja merituulesta, joka toisinaan varsin hyytävästikin puhalteli juoksijoita vastaan.
Seuralaiseni tavoitteena oli ollut juosta edes hiukan omaa ennätystään parempi aika. Kun lähdimme toiseksi viimeiselle kierrokselle, huomasin, että meillä oli mahdollisuus saavuttaa merkittävästi parempi aika, jopa 15 - 20 minuuttia parempi jos kaikki menisi hyvin. Viimeisellä kierroksella, kun juoksimme pitkin Tervasaaren siltaa, ilmoitin aikaa kuluneen viisi tuntia ja pari minuuttia päälle. Seuralaiseni ei ollut uskoa korviaan. Hänellä oli vain hetkeä aiemmin puhjennut varpaaseen juoksun aikana kehkeytynyt rakko, jonka tuottama tuska toivon mukaan helpotti tämän väliaikatiedon myötä.
Maaliin saavuimme hyvävoimaisina ja rennosti juosten ilman loppukiriä. Ilmoitin seuralaiselleni hänen aikansa ja aiheutin melkoisen ällistyneen mutta iloisen reaktion. Saimme muistoksi hienot purppuralla sävytetyt pokaalit sekä suklaapusut. Olin lisäksi voittanut arvonnassa pötkön Chef Wotkinsin salamimeetwurstia.
Loppuaika oli siis 5 tuntia ja 16 minuuttia. Sykkeistä en tiedä, koska olin jättänyt mittarin kotiin.
Vielä onnittelut hannalle "virallisesta" sadannesta maratonista!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.