Vappu tuli, oli ja meni, siinä samalla kuin helatorstai. Perjantaina käväisin töissä kääntymässä ja iltapäivällä pakkasimme auton ja ajelimme kesämökille viikonlopun viettoon sukulaisten kanssa.

Tarkoitukseni oli ollut osallistua lauantaina Hiekkaharjussa juostuun 6 tunnin kisaan, mutta perheellisen velvollisuudet saivat etusijan tällä kertaa. Onnittelut kaikille Hiekkaharjun tulisen kuumissa olosuhteissa ahkeroineille!

Mukava oli toisaalta pitkästä aikaa hölkötellä Kouvolantien catwalkilla. Perjantaina kävimme Heinolassa ruokakaupoilla, jonka jälkeen juoksin sieltä mökille. Sää oli leuto ja kevät teki suorastaan kihisten tuloaan. Matkaa tuolle lenkille kertyi viitisentoista kilometriä. Rekkojakaan ei ollut kovin paljon liikkeellä. Kokeilin matkalla uusia aurinkolaseja. Olen ostanut ne jo aikoja sitten, mutten ole vielä testannut niitä juoksuolosuhteissa. Minun on jostain syystä ollut vaikeata löytää aurinkolaseja, jotka eivät huurtuisi. Nämä eivät huurtuneet yhtään! Jippiiiiii!!! 

Lauantaiaamuna nukuin vahingossa vähän pidempään kuin piti, joten pääsin starttaamaan viikon pitkälle vasta yhdentoista tienoilla. Siinä vaiheessa toukokuinen lämpöaalto oli jo ehtinyt porottamaan Kouvolantien kohtalaisen kuumaksi. Olin jonkun ihmeellisen älynväläyksen seurauksena pukeutunut pitkiin trikoisiin. Onneksi paita oli valkoinen ja ONNEKSI otin mukaan lippiksen, vaikka ennen lähtöä järvenrannan viileydessä pyörittelin sitä hetken käsissäni miettien, mahtaako mokomaa edes tarvita. Ja ONNEKSI olin asettanut nenälleni myös elämäni ainoat hikoillessa huurtumattomat aurinkolasit.

Hölköttelin rauhallista vauhtia tuttuun risteykseen asti, josta käännyin kohti Piimäkallion erämaamajalle johtavaa tietä. Varjoa ei ollut missään, ei kerta kaikkiaan minkäänlaista. Aurinko paistoi juuri sellaiselta korkeudelta, että tuntui, että se säteili aina esteettä suoraan tielle ja tietenkin keskelle päätäni. Olin ottanut juomavyöhön neljä saippuapullollista vettä ja pieneen pussiin merisuolaa. Juomavyön pikkutaskuun olin tunkenut sämpylän. Vesi ja suola osoittautuivat matkalla tarpeellisiksi, sämpylää en edes muistanut vaikka olin lähtenyt liikkeelle ilman aamiaista. Tosin juotavaa oli aivan riittämätön määrä, ja siksi jouduin luopumaan paluumatkalle suunnittelemastani lisälenkistä. Loppumatkasta kiittelin myös pitkiä trikoita, koska ilman niitä olisin todennäköisesti aurinkoihottuman piinaama. Pidin vauhdin olosuhteiden mukaisena, kävelin pisimmät ylämäet. Pidin pari venyttelytaukoa, jalat tuntuivat jostain syystä reagoivan voimakkaasti kaltevaan tiehen. Sain siten reissuun tuhrautumaan runsaasti aikaa, kaikkiaan lähes neljä tuntia. Perillä mökillä minua jo palelsi, nestehukka oli päässyt vallalle. Loppupäivän käytin tilanteen korjaamiseen veden ja vissyn avulla. Ruokakin maittoi lopulta.

Ihan kivat viikonloppulenkit siis. Tänään ehdin vielä palautella soutelemalla reilun tunnin verran tyynellä järvellä. Soutelu poisti hienosti orastaneen selkäsäryn, joka johtui todennäköisesti kaltevista teistä.