Tiistain sää oli niin kerta kaikkiaan kaunis, että salireissut taittuivat reppu selässä hölköttäen. Iltapäivän aurinko säteili matalalta eikä iholle osuessaan aiheuttanut suurempia punotuksia.
Ohjaajamme aloitti treenin reippaasti, ja sama tahti jatkui koko tunnin ajan. Väkeä oli pariton määrä, joten muodostimme sujuvasti yhden kolmijäsenisen seurueen parijonon jatkoksi. Lyöntejä oli tarkoitus harjoitella sekä hanskoihin että säkkiin, mutta vuorottelu oli kolmisin helpompi toteuttaa säkin äärellä, joten pysyimme siinä. Oikeat ja vasemmat suorat ja koukut läjähtivät napakasti maaliinsa. Lihaskunto-osio oli nopeatempoinen, kiihtyvällä tahdilla. Tunnin loputtua ikkunat hikoilivat kilpaa kuntonyrkkeilijöiden kanssa.
Läähätyksestä huolimatta päätin jäädä vielä voimatunnille, vaikka olin alun perin ajatellut lähteä heti boxingin jälkeen ja juosta pidempää reittiä kotiin. Oli niin hyvä vauhti päällä ja pitkä aika vierähtänyt edellisestä käynnistä. Teimme uutuutena hyviä ja sopivan kuormittavia jalkaliikkeitä renkaiden avulla, muu oli jo tuttua. Koko vartalolle tuli sopivasti rasitusta. Sää oli viilennyt illan pimettyä enemmän kuin odotin, joten en ottanut turhia kylmettymisen riskejä vaan juoksin reippaasti lyhintä reittiä kotiin. Kotona ristiselässä tuntui kuitenkin arkuutta, joten sitaisin villapuseron sitä lämmittämään. Tänään ei mitään ihmeitä enää ollut.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.