Sain P:ltä ystävällisesti kyydin Tampereelle ja takaisin, kiitokset siitä sekä matkaseurasta vielä kerran!

Saavuimme Varalan urheiluopistolle puolen päivän aikaan. Kevätkokouksen oli määrä alkaa klo 14.00, joten huoneeseen majoittumisen jälkeen oli hyvää aikaa tehdä pieni lenkki ennen kokousta. Mutta ensin oli ruoka, joka oli hyvää.

Täydellä vatsalla silmäilin huolestuneena Varalaa ympäröiviä Pyynikin rinteitä. Mitähän kävelystä tulisi. Ja mihin suuntaan kannattaisi lähteä? Valitsin summamutikassa yhden suunnan, joka päättyi heti jyrkän alamäen jälkeen umpikujaan, tosin kauniille paikalle Pyhäjärven rannalle. Järvi oli jäässä ja rannan tuntumassa oli hiihtäjiä ja kävelijöitä, muutama juoksijakin. Lokit lentelivät kirkkaansinisellä taivaalla ja näyttivät uhkaavan valkoisilta, eriskummallisesti samaan tyyliin kuin liidellessään tummia ukkospilviä vasten kesäisin. Maiseman ihailun jälkeen ei muuta kuin jyrkkää ylämäkeä takaisin ylös opiston pihalle.

Otin toisen suunnan, joka onneksi johti minut hieman paremmille reiteille, tehtyäni ensin yhden turhan lenkin rannassa. Ajauduin sen aikana järven jäälle. Tunnetusti panikoin aina tilanteissa, joissa on kuljettava jäätyneen avoveden päällä, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Aluksi olin aivan rauhallinen ja kävelin pitkin polkua, jotka muut samaa reittiä kävelleet olivat polkeneet lumeen. Kuulemma jäällä on hyvä kulkea siitä, mistä muutkin ovat kulkeneet.  Jää natisi uhkaavasti. Astelin hitaasti eteenpäin. Pian epävarmuus alkoi huokua kehostani kylmänä hikenä, valui pitkin selkääni pakkasviimasta huolimatta. Yhtäkkiä minun oli kerta kaikkiaan pakko päästä jäältä pois! Etsin hätäisesti sopivaa reittiä, mutta kaikkialla näytti joko sulalta tai sitten oli niin tolkuttoman liukasta, että olisin joutunut konttaamaan niiden kohtien yli. Miksen, voi miksen ollut huomannut tätä aiemmin?! Paniikki oli lähellä, valmistauduin jo konttaamaankin, kun vihdoin äkkäsin jalanjäljet, jotka kulkivat mahdollisuuksien rajoissa olevasta kohdasta rantakivikon turviin. Seurasin niitä ja pääsin "pulasta".

Ehdin tempaista reilun tunnin lenkin rinteellä risteileviä autoteitä pitkin, ennen kuin oli palattava takaisin opistolle.

Kevätkokous oli tavalliseen tapaan ultrapitkä. Käsiteltiin mm. E24 III:n sekä Suomi-juoksun järjestelyjä sekä Suomen edustusta 24 tunnin MM-kisoissa Italiassa. Osallistujaluettelo ei liene tarkkaan ottaen vielä täysin valmis. Ja kokouksen jälkeen oli ruoka, joka oli hyvää.

Jälleen oli lenkin aika ennen saunaa. Sain tällä kertaa seuraa, ja kävelimme jälleen pienen pätkän rinteillä, vilkkaasti juoksusta ja juoksuasioista jutellen.

Saunaosaston välittömässä läheisyydessä oli uima-allas sekä myös kuntosali, jonka panin vasta nyt merkille. Se oli kaikkien vapaassa käytössä. Harmitti, etten ollut tajunnut sen olemassaoloa aiemmin. Siellä näytti olevan kuntopyöriäkin.

Saunan jälkeen oli ruoka, joka oli hyvää.  

Iltapalaa sulateltiin vapaan seurustelun muodossa. Opiston kahvilaan kerääntyi endurancelaisia kertoilemaan juoksumuistojaan ja suunnittelemaan uusia. Istuimme siellä aina puolenyön tuntumaan, jonka jälkeen oli aika siirtyä yöpuulle.

Aamulla kello herätti seitsemän aikoihin. Suunnitelmissa oli ehtiä aamupalalle puoli kahdeksaksi ja sen jälkeen heti lenkille.  Juoksuporukat kokoontuivat opiston pihalla, ja me telakkalaiset lähdimme omalle kävelylenkillemme samaan aikaan. Kiitos S:lle kävely- ja juttuseurasta!

Kiersimme ns. rukkassuunnalla määrittelemättömän mittaisen, noin parin tunnin lenkin pitkin Tampereen sunnuntaiaamun hiljentämiä katuja ja teitä. Lähtiessämme taivaalla oli sumupilviä, mutta matkan edetessä ne häipyivät ja aurinko paistoi lopulta täydeltä terältä. Keväiseltä ilma tuntui vain paikoin, viima oli kovin talvinen.

Lenkin jälkeen oli sauna sekä ruoka, joka oli hyvää.

Leiri päättyi opiston vastaanoton edustalla pidettyyn kokoontumiseen, jossa puheenjohtajamme koruttomasti mutta ystävällisesti kiitti kaikkia leiristä. Seuraava leiri pidetään loka-marraskuun vaihteessa Varalassa, joka taisi osoittautua monen mielestä oikein toimivaksi vaihtoehdoksi. Olennaiset palvelut olivat samassa pihapiirissä, ruokaa oli paljon tarjolla ja se oli hyvää, ja lenkkipolut olivat nekin sopivan monipuoliset.