Eilinen lenkille lähtö koetteli organisointikykyä oikein urakalla. Oli työpäivän jälkeen sovitettava yhteen ruoanlaitto, risteilylle pakkaaminen, yhden lapsen englanninkokeeseen valmistautuminen, molempien lasten läksyjenteko, erinäiset siivous- ja pyykinpesutoimenpiteet, ruokailu sekä saunominen. Ja samalla ojennettava, valvottava, lohdutettava ja komennettava kahta keskenkasvuista, matkakuumeen ja -jännityksen riivaamaa tehosekoitinta sekä yhtä aikuista miestä.
Ei ihme että luovutin ja heti enimmät matkavaatteet pakattuani ja saatuani ruoat pöytään vaihdoin kamppeet ja lähdin juoksemaan. Heti helpotti.
Jalat tuntuivat oikein kestäviltä, mutta olo oli muuten hiukan jähmeä. Varmaan päivän kiireisyys ja toisaalta raskassoutuisuus tuntuivat kropassa. No siinä sitten vain hiljakseen hölköttelin eteenpäin ja annoin musiikin kuljettaa. Päätin vaihteen vuoksi ja pitkästä aikaa suunnata Vantaa-joen rannoille.
Pikku hiljaa meno alkoi maistua. Kiihdytin vauhtiani maltillisesti, koska tämä viikkohan on omistettu palautumiselle. Saavutinkin mielestäni oikein mukavan matkavauhdin, rauhallisen mutta reippaan. Jos tiistaina tunsin itseni junaksi, eilen olin lopulta kuin naarashirvi. Juoksu tuntui pian täysin vapautuneelta, rennolta ja voimat loppumattomilta. Olen ennenkin törmännyt tähän pitkän lenkin jälkeiseen ilmiöön. Muutama päivä lenkin jälkeen osuu kohdalle eräänlainen kuntohuippu.
Jolkottelin Pikkukoskelta Haltialaan ja sieltä Paloheinän urheilumajalle. Siellä oli ihan pakko vielä kertaalleen kiertää MasU:n lenkki. Sitten suuntasin jo kotiin, koska kello näytti että olin juoksennellut yli puolitoista tuntia.
Kotona tilanne oli rauhoittunut poissaollessani, niin kuin yleensä käy. Olenkin tullut siihen tulokseen että itse aiheutan sen yleisen stressaantuneisuuden. Naisihmisenä en oikein ymmärrä noiden urosten erilaista ajattelua, tärkeysjärjestystä ja tekemisen rytmiä. Töissä miehiä voi äkseerata ihan eri tavalla, kun ei ole tunteita pelissä. Oli toisin sanoen oikein hyvä että poistuin paikalta, saivat niin pienet kuin isot miehet tehdä hommat omaan tahtiinsa. Lenkin jälkeen pääsin saunaan, sitten söin ja loppuillan löhösin katsellen nelosen sarjoja.
Viikonloppuna ei juosta, vaan nautitaan merellisistä tunnelmista ja Tukholman keväästä. Toivottavasti ei sada ihan koko ajan.
Onnea kaikille teille jotka viikonloppuna juoksette!! Jännitän puolestanne peukut tanassa.
18.5.2006
exe.time: 1.58/jotain..... ööööö....varmaan 17-18 km?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.