Torstai-iltana pakollisten kuvioiden jälkeen koin taas lenkkipolkujen kutsun. Kello läheni kymmentä ja lämpötila oli laskenut sopivasti, joten sitaisin tossut jalkaan ja läksin ulos. Hämärtyvä metsä hyttysineen ei juuri sillä hetkellä houkutellut, joten suuntasin kohti Tapanilaa. 

Hölköttelin T0:n tasaisesti reipastuvalla vauhdilla. Parissa liikennevalopysäyksessä venyttelin oikeata jalkaa, joka tuntuu edelleen kiristävän kovasti pohkeen, polven ja reiden alaosan kohdalta. Todennäköisesti kyseessä on jokin palautumiseen liittyvä kireys. Jalassa lienee ollut pieni tulehdus päällä ennen Bornholmia, ja kudokset ovat sen jäljiltä "arpeutuneet" eivätkä vielä jousta terveen kudoksen tavoin. Rauhallinen ja tasainen venytys kuitenkin auttaa. 

 

Vatsa on edelleen arka ja herkkä kaikille vaihteluille. Pahimmat oireet ovat pysyneet onneksi lievinä tai kokonaan poissa.

Hartiaseutu oli taas rento ja rempseä lenkin jälkeen. Tämän aamuinen bussimatka töihin oli puolestaan yhtä tuskaa. Vääntelehdin ja kääntelehdin, kun olkapäälle ja käsivarrelle ei tahtonut lötytyä yhtään sopivaa asentoa. Paras olotila on, jos voin pitää käsivartta kohotettuna hartian tasolle, kyynärpää n. 90 asteen kulmassa. Tämän ylläpito tuottaa kuitenkin julkisilla paikoilla vaikeuksia ja herättää kiusallista huomiota. Taitaa ottaa aikansa, ennen kuin tilanne lopullisesti helpottaa. Olen paikallistanut yhden ison kipupisteen oikean lapaluun alta. Siihen on vaikea päästä käsiksi, mutta olen onnistunut voimakkaasti eteenpäin nojautuneessa asennossa painelemaan kohtaa oikean käden etu- ja keskisormella. Muut kipupisteet tuntuvat ajelehtivan lapaluun molemmin puolin sekä käsivarren ja niskan välimaastossa. Tämä viitannee siihen, että kyseessä on hermosärky, eli jokin hermo saattaa olla puristuksissa. Kipu saattaa myös yhtäkkiä kadota mystisesti ja palata seuraavassa hetkessä niin voimakkaana että näen tähtiradan kaikki kuviot.

Tänään liueta lompsautan kahdeksi viikoksi lomalle. Toivottavasti sen aikana loputkin kivut ja säryt katoavat tai ainakin helpottavat, kun pääsen tästä s****tanallisesta istumatyöstä vähäksi aikaa. Muussa tapauksessa on harkittava loppukesän tavoitteita vielä uudelleen. Masokistin Unelmalle halajaisi mieli, mutta jos sen hintana on pitkäaikainen uhka terveydelle, voi olla että joudun tekemään ns. järkipäätöksen.

Toivotan oikein kaunista, lämmintä ja kilometrikästä kesää kaikille lukijoille sekä kanssajuoksijoille! Kaappimaratoonari vaikenee enimmäkseen kahdeksi viikoksi.