Uintikurssi alkoi tosiaan tänään. Kai se vain on niin, että ihmisen on jotenkin pakko häpäistä itsensä säännöllisin väliajoin.
Osaanhan minä uida - tai siis pysyn pinnalla. Tänään kristallisoitui se, että uiminen on ihan eri asia kuin pinnalla pysyttely. Vapaauinnin tekniikka on lyhyesti kuvattuna sarja liikkeitä, jotka eivät tunnu liittyvän suoranaisesti tai elimellisesti toisiinsa, mutta joista yhtäkään ei voi jättää pois kokonaisuuden kärsimättä.
Vaikeinta oli hengittäminen. Jotenkin vielä olin oppivinani vartalon kallistukset ja sen kauniin ässänmuotoisen käsiliikkeen, mutta että vielä pitää kaiken lisäksi pää nostaa pinnan yläpuolelle ja haukkaista keuhkojen täydeltä ilmaa ilman, että suu tulee täyteen vettä, meni yli minun ymmärrykseni. Ja nuoren opettajan kasvoilta olin tietenkin lukevinani, että semmoinen tapaus.
No, on tässä nyt sitten kai vielä seitsemän kertaa jäljellä. Ehkä minunkin on mahdollista oppia jotain niin monimutkaista kuin vapaauinti. Toivossa on hyvä elää, sanoi s....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.