Tämänpäiväisen lenkin sujumista luonnehti kohmeloinen kankeus jaloissa ja ajatuksissa. Olli ennusti pakkoleponi alkaessa, että tauko tekee juoksukunnolle vain hyvää. Tosiasia on, että pakkolepo pitäisi varmaan myös käyttää lepäilyyn ja tervehenkiseen oleskeluun. Tämänikäisen rouvan ei enää sopisi remuta itsenäisyyspäivän verukkeella viittätoista tuntia yhteen menoon. Ei. Hyi.

No mutta lähdin kuitenkin matkaan. Päätin mennä minne nenä näyttää ja jalat jaksavat kantaa. Syke kirahti heti huippulukemiin ja olin jo keskeyttää heti alkuunsa, mutta hidastin kuitenkin vauhdin etanaluokkaan ja saatoin jatkaa. Varsin pian pumppuparka rauhoittui. Ehkä se vain säikähti aluksi kun joutui tekemään taas tasaista työtä eikä pompahtelemaan päättömästi kuin känninen kana.

Mitähän tuosta nyt sitten mahtoi kertyä, ehkä kymmenen kilometriä matkaa. Risteilin pitkin poikin. Lopuksi otin hyvän spurtin viimeisessä ylämäessä.

Sai muuten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tällä daamilla oli vähäistäkään dagenefteriä lenkkipolulla riesanaan. Jep.

 

7.12.2005

exe.time 1.20

ave. 144

kcal/fat 596/45