Kaksi tuntia juoksentelua kertyi tälle päivälle, ei hullumpaa.

Treffit oli sovittu Malmin lentokentän lähistölle puoli seitsemäksi. Läksin kotoa hölköttelemään hyvissä ajoin ennen kuutta. Pidin pienen alkuverryttelyn jälkeen reipasta vauhtia, joten pian huomasin, että olin pukeutunut säähän nähden turhan lämpimästi. Hiki siinä tuli. En tietenkään älynnyt hidastaa vauhtia, vaan jatkoin samaa tahtia aina tapaamispaikalle asti.

Siellä minua odotteli jo yksi juoksijatar. Yksi oli ilmoittanut jo aiemmin esteestä, ja yhtä odottelimme vielä hetken. Häntä ei kuulunut, joten enemmän jäähtymisen välttämiseksi lähdimme kiertämään Malmin lentokenttää, myötäpäivään.

Oli mukava taas juosta syksyltä tuttua yhteislenkkireittiä leppeässä kevätillassa. Lehdetön metsä on ihan eri näköinen keväällä kuin syksyllä. Siellä täällä oli jo noussut valkovuokkoja maasta, ja ojissa virtasi vuolas vesi. Hölkkäsimme rauhallista tahtia ja vaihtelimme kuulumisia J:n kanssa. Niitä riitti, koska emme ole tavanneet pitkään aikaan. Toivottavasti ensi torstaina saadaan taas yhteislenkkiporukka kokoon. Mutta selväähän on, että elämä on hoidettava ensin, ja asioilla on edelleen tärkeysjärjestys. Ja sairaana ei juosta.

Yhden kierroksen jälkeen lähdimme kumpikin kotimatkalle. Hölköttelin taas hieman reippaampaa vauhtia, se tuntui sillä hetkellä sopivalta. Eikä enää tullut niin hikikään, koska aurinko oli jo matalalla.