Yhteisöpalvelu Facebookissa kiersi taannoin teksti, jossa kategorisoitiin Facebookin käyttäjiä heidän päivitystensä luonteen ja sisällön mukaan. Listauksessa oli luonnehdinta "sairastelijasta", joka on tainnut päteä minuun ainakin viime aikoina.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu on jälleen perinteisen huono. Talven aikana tiet päällystettiin paksulla hiekkakerroksella, joka on nyt korjattava pois. Työt on aloitettu hyvissä ajoin, mutta urakka on niin mahtava, ettei siitä suoriuduta ihan hetkessä. Vallitseva kuiva ja tyyni säätila ei kuitenkaan suosi tuota työtä. Harja-autot nostattavat ilmaan valtavia pölypilviä, jotka jäävät maanpinnan tuntumaan kellumaan. Meren äärellä ilma on vain hitusen raikkaampaa. 

Eilen lähdin töistä hölköttelemään kohti Kaivopuistoa ja rantareittejäni juuri tästä syystä. Huomasin heti ensimmäisten askeleiden jälkeen, että ilmanala on todella likainen. Tomu ratisi hampaissa ja kerääntyi kasvojen pintaan heti kun hikeä hiukan kirposi. Jouduin heti niistelemään kohtalaisen paljon. Hietalahteen päästyäni tilanne hiukan helpotti. Hernesaaren risteyksessä pyyhkäisin kutiavaa ja ärtyneen oloista nenääni voimakkaasti tumman paitani hihalla. Nenä vuoti, joten pyyhin vielä monta kertaa uudestaan. Karhea paita kirveli ihoa, joten kuivasin lopulta paljaalla kämmenellä ja havaitsin, että ei se ollutkaan räkää. Pikainen vyölaukun tutkinta osoitti, että mukana ei ollut edes postimerkin kokoista paperinpalaa, mutta sentään toinen kauluri, josta olin ajatellut tehdä pipon mikäli sellaista tarvittaisiin. Ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa kävellen ja yrittää samalla putsata kaulurilla käsiäni ja kasvojani. Varmaankin näytin oikein kunnolla turpiini saaneelta. Vastaantulijoiden (joita tietenkin ilmaantui sankoin joukoin kuin tyhjästä) katseet olivat täynnä kauhua, paitsi erään pikkutytön, joka  näytti lähinnä uteliaalta. Tuleva nobelisti, arvatenkin. Painelin nenän vartta kävellessäni ja vähitellen vuoto hellitti sen verran, että pystyin taas jatkamaan juoksua. Kaulurin puristin nyrkkiini uusien vuotojen varalta, joita ilmaantui parikin kappaletta loppumatkan aikana. Tänään koko kuono tuntuu turvonneelta ja kipeältä. Ehkä nenään kertynyt hiekkapöly raapi jo ennestään aran ja vahingoittuneen limakalvon rikki, kun vielä suuressa viisaudessani keksin hieroa sitä.