Tuntuu kuin jokin uusi vaihe olisi pyörähtänyt käyntiin. Nyt, kun kaikki B48:iin suunnatut voimavarat, ja ennen kaikkea henkinen lataus on purettu, huomaan tämän tästä ajattelevani, että kaikki ei enää olisikaan niin kuin ennen. Vaikka on. Ihan sama ihminen minä olen, samaa lihaa ja verta kuin viikko sitten. No, ehkä jopa enemmän, palautusruoat ovat olleet tuhdit.

Treenien uudelleen aloittaminen tuntuu vaikealta. Seuraava haaste on edessä jo elokuussa, nimittäin Masokistin Unelma, ja siellä minun tulisi pärjätä eri ominaisuuksilla kuin B48:ssa. Vauhtia olisi haettava lisää, samoin kuin vauhtikestävyyttä. Retkeilymielelläkin voin tietty Masokistille mennä - jos en löydä treenituntumaa ja -motivaatiota ajoissa, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta kisamaskottinahan on ihan kiva olla.

Varpaat ovat tervehtyneet siinä määrin, että tällä viikolla kokeilen juoksua. Oikea reisi kiristelee yhä, mutta arvelen, että jos aloitan riittävän rauhallisesti ja huolehdin venyttelyistä jne, niin se paranee kokonaan ilman täyslepoakin. Ensimmäisen lenkin juoksen varmaankin kodin lähellä hyytymisen varalta. Jos kaikki menee hyvin, ryhdyn taas hyödyntämään työmatkoja. Toisaalta myöhäiset iltalenkit houkuttelevat niinikään. Joka tapauksessa ensimmäinen treeniviikko on kevyttä palauttelua ja askelparien haeskelua. Toivottavasti toisella viikolla jo ovat palaset palanneet paikoilleen.