Tänään ei ollut minun päiväni. En kyennyt keskittymään, oli kuin olisin unohtanut kaiken minkä vielä lauantaina luulin oppineeni, raajani eivät päässeet minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen ja altaan vesi maistui tavanomaistakin pahemmalta. Nenäklipsit pääsevät tätä menoa hankintalistalle, ja varmaan pitäisi tukkia vielä suu jollain konstilla. Mutta milläs sitten hengitän? Pitänee harkita kidusten kasvattamista.
Mitä jos sittenkin ryhtyisin sukeltamaan?
No ei sukeltamaankaan oteta jos ei osaa ensin uida kunnolla.
Eli päivän uimatreeni toisteli aika tavalla edellisen kerran latuja, ja tarpeen olikin kerrata vähän kaikkea. Hämmästyttävää miten täydellisesti ihminen voi kadottaa motoriikkansa kun yhtäkkiä pitää oppia tekemään oikein se mitä on vuosikaudet tehnyt väärin! Tai siis enhän minä ole vapaauintia aiemminkaan osannut, jotain sammakkoa olen lykkinyt, mutta olen aina luullut sitä uimiseksi.
Huh. Onneksi seuraavaan kertaan on muutama päivä, niin ehdin toivottavasti koota itseni, tai edes jonkun palasen siitä mitä joskus olin.....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.