Kaustisen jälkeen on juoksu maistunut tähän päivään mennessä kolme kertaa. Viikonlopun aikana hölköttelin kolme lenkkiä, kaksi vähän reilua tunnin reissua ja yhden lyhyemmän, vain noin puolen tunnin pyrähdyksen. Jalat tuntuvat hyviltä, vain pikkaisen ylämäissä pohkeissa jostain syystä tuntuu meno kramppiherkältä. Uusi ilmiö tämä.
Ensimmäisen lenkin heitin perjantaina iltatuimaan auringon jo painuttua metsien taa. Olikin loistokeli, ei kuuma eikä kylmä. Hölkkäilin hyvää vauhtia ehkä kymmenisen kilometriä pitkin Käpylää, Toukolaa ja taisin hetken viivähtää Pasilankin puolella. Lenkki piristi niin, että uni ei tahtonut tulla, mikä oli kurjaa koska lauantaina oli aikainen herätys.
Toinen lenkki ajoittui myös myöhäiseen iltaan. Päivä oli vietetty helteisellä fudiskentänlaidalla, oli syöty mitä sattuu, juotu mukitolkulla kaffetta ja istuttu myös autossa jonkun matkaa. Olo oli tutun tynnyrimäinen kun starttasin kotipihalta, eikä siitä muuksi muuttunut. Niinpä jätin lenkin suosiolla lyhyeksi.
Yöllä turnaussankarimme oksenteli rajusti. Ilmeisesti jonkinasteinen lämpöhalvaus oli iskenyt päivän paahteissa. Aamulla katseltiin vointia, poika väitti olevansa kunnossa, joten lähdimme varauksin kokeilemaan, miten pelit sujuisivat. Ilmeisesti poika oli puolikuntoinen, koska oli monen huomautuksenkin jälkeen kerta kaikkiaan unohtanut pakata laukkuunsa tärkeimmät kamppeensa. Unohdus havaittiin tietenkin vasta, kun olimme ajaneet aamutuimaan sadan kilometrin matkan pelipaikalle. Sitä se väsymys teettää. Harmitti niin poikaa kuin muutakin perhettä, mutta minkäs mahdat. Todennäköisesti enää ei vastaavia unohduksia pääse tapahtumaan, niin koville otti poikaparalla.
Kolmannelle lähdin kentän laidalta odotellessa tietoa siitä, pääseekö poika pelaamaan. Reitiksi olin edellisenä päivänä jo tutkaillut noin puolentoista kilometrin mittaisen kierroksen urheilupuiston alueella, mutta ehdin kiertää sen vain kerran kun jo kävi ilmi, että peleistä nautittaisiin enää vain katsomon puolelta. Jatkoin lenkkiä myöhemmin juoksemalla pitkin ruispellon laitaa yhteen suuntaan ja saman verran takaisin. Tunnin verran yhteensä ehdin helteessä rehkiä, kun oli jo aika lähteä kotimatkalle.
Tänään alkavat salitreenit. Sää ei nyt houkuttele sisäliikuntaan, joten saa nähdä aloitanko kauden vasta keskiviikkona, jolloin pitäisi olla ratkaisevasti viileämpää.
Veteraanien MM-kisoissa Lahdessa oltiin tehty mm. maratonilla loistavia tuloksia, joten onnittelut kaikille joita asia tavalla tai toisella koskettaa!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.