Rakkaat lukijat ja kanssakuntoilijat:

Syksy on kulunut huimaa vauhtia ja arkiset kiireet ovat vieneet aikani niin tehokkaasti, etten muka ole ehtinyt edes tätä blogiani päivittämään. Hehkuttamani blogin 10-vuotisjuhlan päivitysilotulituskin jäi ns. suutariksi. Toivon, että menneistä kirjoituksistani kiinnostuneet lukijat ovat omatoimisesti osanneet koluta arkistojani. 

Nyt vuodenvaihteen lähestyessä on tilanne kaikin puolin muuttumassa - ja myös jo muuttunut - niin, että vastaisuudessa joudan mitä suurimmalla todennäköisyydellä viettämään enemmän aikaa näppäimistön ääressä. Ei silti, ettenkö olisi syksyn mittaan viettänyt hetken jos toisenkin tietokonetta räpläten, mutta sen räpläilyn tavoitteina ovat olleet muut asiat kuin bloggailu huvin vuoksi. 

Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä panneet jo merkille, viimeiset kaksi vuotta olen istunut koulun penkillä kouluttautumassa uudelle alalle. Syksy on kulunut opintoihin liittyvässä työssäoppimisessa sekä seuraavan vaiheen opinnoissa, joita olen iltaisin suorittanut avoimen ammattikorkeakoulun opintojaksoilla. Näitä opintoja aion jatkaa myös keväällä. Tekeillä olevan tutkinnon saan valmiiksi tammikuussa. Tämän hetken kuumin tavoite on työpaikan löytäminen. 

Terveysrintamalta ei ole juurikaan uutta. Salaperäinen, jo alkuvuodesta asti piinannut yskäni ei ole saanut kaikista tutkimuksista huolimatta minkäänlaista järkevää selitystä. Lääke siihen tepsii, ja saman lääkkeen turvin joutunen vastaisuudessa toteuttamaan myös liikunnallisia tavoitteitani. Tutkimuksilla on joka tapauksessa suljettu pois suuri osa yskän ikävimmistä aiheuttajista, joten yritän nyt kaikin voimin jaksaa uskoa siihen, että vielä tästä toivun kokonaan. Liikunnan harrastaminen ei missään tapauksessa ainakaan pahenna oloani, eikä viimeisimpien tulosten nojalla myöskään vaaranna toipumistani, vaan on tiettyyn pisteeseen saakka kaikin puolin sallittua ja jopa suotavaa. 

Vaaka näyttää tällä hetkellä... enpäs kehtaakaan edes kertoa kuinka monta kiloa. Lihaskunto on täysin kateissa ja aerobinen suorituskyky olematon. Itsetunto... mikä se on? Tästä pohjamudasta on toisin sanoen hyvä jälleen kerran lähteä nousuun, kun muita suuntia ei oikeastaan ole.

Näitä toiveikkaita ajatuksia valaessani toivotan kaikille teille, rakkaat lukijat ja kanssakuntoilijat, mitä räiskyvintä vuodenvaihdetta! Suokoon uusi vuosi itse kullekin sopivia tavoitteita ja tuloksia niin liikunnassa kuin muussakin elämässä, sekä runsaasti voimaa, terveyttä ja kestävyyttä!