Selkävaivaisella pitkä on tie ja kirpeänä mieli, mutta sentään vähäsen on valoa tunnelin päässä näkyvissä.

Eilen nimittäin tuli sekä tilaisuus että halu kokeilla h:n neuvomaa lihasten rentoutuskeinoa ja parin annoksen jälkeen oli todettava, että pelkästä lumevaikutuksesta ei ehkä sittenkään ole kyse! Tai jos vaikka olikin vain lumetta, niin mitä sitten, sainpa nauttia jonkin aikaa lähes normaalin vetreästä olosta. Aamullakaan jatkuva särky ei  -  siis varsin kohtuullisen annostelun ansiosta - ollut vain siirtynyt noin puolta metriä ylemmäs esim. ohimoihin, vaan oli tyystin kadonnut. Ainoa näkyvä sivuvaikutus oli hampaistossa havaittava hento violetti vivahdus... Lievää jäykkyyttä ja vihlontaa esiintyi yölevon jäljiltä, ja aamun ensimmäisten kävelyrupeamien aikana jalat ikään kuin karkasivat alta pariin kertaan, mutta päivän edistyessä tunnelma on jatkuvasti kohentunut ja selvästi paranemaan päin. Vaviskaa Pohjois-Helsingin juoksureitit!

Toivotan teille kaikille lukijoille ja kanssajuoksijoille vielä kerran loistavan lumisia uudenvuodenpyhiä sekä kaikin tavoin menestyksellistä vuotta 2010!