Tammikuussa, heti joulunpyhien jälkeen, aloitan järjestelmällisen harjoitteluni ensi kesän Helsinki City Marathonia varten. Kuntoa testaan jo toukokuussa Helsinki City Runilla, joka on puolimaraton.

Tämä syksy on mennyt peruskestävyys- ja peruskuntoharjoittelun parissa. Olen tehnyt eripituisia ja -vauhtisia lenkkejä, testaillut eri tapoja jakaa vauhtia. Olen tehnyt pitkiä vauhdikkaita, lyhyitä vauhdikkaita ja pitkiä hitaita lenkkejä. Uskoisin, että peruskunto alkaa nyt olla sillä mallilla että kroppa kestää maratonharjoittelun rasitukset.

Erinäisistä syistä johtuen en voi asettaa itselleni mitään kovia aikatavoitteita. Helsinki City Marathonin kotisivuilla ensikertalaisia ohjeistetaankin pyrkimään vain viemään maraton läpi. Aikaahan on ruhtinaalliset kuusi tuntia. Pitkien harjoituslenkkieni perusteella uskaltaisin kuitenkin varovaisesti arvella, että selviäisin matkasta alle viidessä tunnissa. Aika näyttää. Tavoitteita ehdin vielä asettamaan.

Karkea harjoitusohjelma olisi tammikuusta lähtien seuraavanlainen:

Viikossa tehdään neljä eripituista ja -vauhtista lenkkiä. Neljän lenkin viikkoja olisi kaksi perättäin, ja niiden jälkeen olisi yksi palautumisviikko, jolloin teen vain kolme peruskestävyysvauhtista lenkkiä. Olen havainnut jo nyt, että riittävä palautuminen on kuntoni kehittymisen ehdoton edellytys. En ole muodoltani, luonnoltani enkä rakenteeltani kovin väkevä ja minulla on rasitteena taipumus eräisiin perinnöllisiin sairauksiin. Ylikunto uhkaa jatkuvasti, joten malttia on oltava matkassa joka kerta kun lenkille lähden.

Noiden kahden treeniviikon ohjelma olisi karkeasti muotoiltuna tämänkaltainen:

Maanantai: 60 - 70 min peruskestävyys/vauhtikestävyys

Keskiviikko: 90 min peruskestävyys

Perjantai: 60 - 70 min peruskestävyys + vauhtileikittely

Lauantai: viikon pitkä lenkki, 120 - 180 min peruskestävyys.

Ohjelma elää jatkuvan muutospaineen alla, ja säätelen sitä tarpeen mukaan.

Pituuteni on 168 cm ja painoni oli eilen illalla 65,4 kg ilman vaatteita. Tarkoitus olisi että pari kiloa vielä putoaisi, ihan vain harjoittelun keveyden ja mielekkyyden takia. Mutta ei tätä ulkonäön takia tehdä, kuten totesin katsoessani peiliin viime lauantain pitkän lenkkini jälkeen.

Tässä blogissani pidän kirjaa myös sykemittarin lukemista ja muista tunnelmista lenkkien aikana. Eli tämä blogini on yksinomaan harjoituspäiväkirja. Muut löpinät säästän siihen toiseen.

Olen selaillut blogihakemistoja ja ollut panevinani merkille, että valitettavan harvat naiset ovat innostuneet kirjoittelemaan juoksuharrastuksestaan. Miesten vastaavia blogeja on huomattavasti enemmän. Tämä päiväkirjani ei kuitenkaan ole vastaisku vaan myötäkosketus. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan, oletpa sielultasi kuka tai mikä tahansa!

Eli: mis sie tarviit naisen kirjoittamaa blogii maratonharjottelust, täs siul on sellanen.