Pari päivää on kulunut Wihasta, ja mahdollisten vaurioiden tutkiminen alkaa olla mielekästä.
On todettava, että selvisin olosuhteisiin nähden vähällä. Oikean lonkan lihaksisto on täysin finaalissa, mutta tilanne korjautunee itsekseen ajan myötä. Kävely on siksi vähän normaalia hitaampaa, toisaalta vältän tietoisesti ontumista jotta uusia vaivoja ei syntyisi. Itse nivel taitaa olla kunnossa. En tietenkään näe sisuksiini, mutta jalan liikkuvuus on normaali eikä reisiluussa, siis reiden kohdalla, tunnu enää mitään kipua. Selkäkin palautuu hyvää vauhtia. Vältän vielä nopeita liikkeitä, kumarruksia ja ojentautumisia. Aamun työmatkan taitoin bussilla, jonka jousitus taisi olla remontin tarpeessa: Stadin kuoppaiset kadut tuntuivat aika ikäviltä ristiselässä etenkin ilmalentojen aikana. Reisi- ja pohjelihat ovat jo lähes normaalin oloiset, niiden puolesta voisin lähteä juoksemaan vaikka heti.
Pahiten arkea haittaavat kuitenkin varpaat. Niiden vauriot eivät tuntuneet heti, kuten tavallista. Kuluneina päivinä on osoittautunut, että vasempaan pikkuvarpaaseen ilmaantunut harmittoman oloinen rakko olikin koko varpaan pään kokoinen. Varvaspoloinen joutunee luomaan nahkansa uudelleen. Molempien isovarpaiden kynnet ovat myös kehittäneet alleen rakot, joten joutunen luopumaan noista kynsistä lähiviikkojen aikana. Muita hiertymiä tms ei jaloissa ole. Liivien aiheuttamat hankautumat ylävartalon ihossa ovat tavanomaista tasoa ja paranevat hyvää vauhtia.
Siinä kaikki jälkiseuraukset mitä omin aistein kykenen havaitsemaan. Loppuviikko sujuu, kuten jo aiemmin totesin, kevyen liikunnan parissa. Tämän päivän salireissun korvaa vanhempainilta koululla, mutta torstaina ja ehkä myös perjantaina yritän päästä nekkailemaan. Kävely tai juoksu odottakoot varpaiden paranemista ensi viikkoon.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.