Fakiirireissulta palautuminen on lähtenyt käyntiin reissun hengen mukaisesti, eli kiduttavan hitaasti. Ensimmäiset kaksi päivää menivät vatsaa lepytellessä, nestetasapainoa korjaillessa ja kynnenalusten rakkoja ihmetellessä. Outo yleisväsymys jatkui pitkään, eikä tarkkaan ottaen ole täysin helpottanut vieläkään. Vatsaosasto on yhä kovin nirso ja arvaamaton. Yritin kaikesta huolimatta ulkoilla edes jonkin verran heti maanantaista lähtien, koska lomaa oli vielä ja raittiin meri-ilman kokonaisvaltaisesti parantavat vaikutukset lienevät kiistattomat. Jalat tuntuivat myös kaipaavan liikettä.
Alaraajat palautuivat kynsiä lukuunottamatta kävelypainotteisesta reissusta jopa yllättävän hyvin. Keskiviikkona lähdimme perheen kanssa juhlimaan perinteistä kesällä syntyneiden perheenjäsenten yhteisynttäriä Tukholmaan. Kävelimme tietenkin kaupungilla melkoisia määriä. Onneksi olin varannut mukaan riittävän tilavat kengät. Laivamatkan buffettipöydässä urakkani tosin loppui lyhyeen, kun tuntui, etten pystykään syömään juuri mitään. Tämä tunne toistuu joskus ultramatkojen jälkeen, kun karuun ruokavalioon tottunut ruumis ja erityisesti sielu vierastavat yltäkylläisyyttä. Edes karkki ei maistunut! Ainoa ruokalaji, joka edes jossain määrin houkutti ja jonka vatsa tuntui ottavan ärisemättä vastaan, oli yksinkertainen pihvi. Tukholmassa nautin aamupalaksi New Yorker -tyylisen bagelin (Philadelphia-juustoa ja kylmäsavulohta), joka niinikään maistui ihanalta.
Joskus olen itsekseni verrannut ultrakisojen aikaista ja jälkeistä aikaa lapsen odotuksen ja synnytyksen aikaan: mitä omituisimmat herkut houkuttelevat, kun taas tavanomaiset suorastaan inhottavat. Niinpä olen antanut itselleni myöten ja syönyt sitä, mikä sattuu milloinkin himottamaan. Ensimäisen 24 h-kisani jälkeisen viikon ahmin punajuurta, kun taas toisen 48 h- reissuni jälkeen rouskuttelin hullun lailla jäävuorisalaattia. Muutaman päivän kuluessa tilanne on yleensä palautunut normaaliksi.
Ensimmäisen hölkkälenkin tein vasta palattuani töihin toissapäivänä. Lähdin liikkeelle hyvin varovaisesti jo siitä syystä, että takana oli kiivaasti paikallaan kökötetty työpäivä (=kramppivaara). Pienen alkuvaikeuden jälkeen matka taittui jopa yllättävän hyvin. Eilen vietettiin Lenkkipuutarhajuhlia Nuolen suosiollisesti tarjottua sopivat tilat. Yhteislenkki jäi osaltani lyhyeksi, kun kärki karkasi heti ensimmäisessä ylämäessä oman juoksuni keskeydyttyä äkäisen pohjekrampin takia. Seisoskelin, hieroin ja manasin hetken tien reunassa ja toivuin krampista, mutten enää edes haaveillut muiden saavuttamisesta, vaan jolkottelin itsekseni pienen edestakaisen lenkin pitkin kauniisti kumpuilevaa uusimaalaista metsätietä. Nuolelle sekä muille läsnä olleille kiitokset vielä hauskoista juhlista, oli hauska seurustella!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.