Vuodenvaihde jouluineen sujui vaihtelevasti. Juhlistuksia häiritsi sitkeä, ahdistava flunssainen ja jotenkin "vinkuva" olo, joka alkoi helpottaa vasta kun taivuin välipäivien tuskaisten lenkkien jälkeen aloittamaan jälleen kerran levocetirizin-kuurin ja vielä varmimmaksi vakuudeksi kaivoin esiin symbicort-putelin. Siitä otetut henkoset ovat kohentaneet eloa suorastaan kiitettävästi.
Tammikuun ensimmäisinä päivinä monet juoksutoverit laativat kisasuunnitelmia. Itsekin uskaltaudun kaikesta huolimatta yhä haaveilemaan osallistumisesta. Nimittäin ajatus siitä, että lähden kulkemaan vuotta läpi ilman minkäänlaisia tavoitteita, tuntuu niin pohjattoman ankealta, että mieluummin laadin vaikka epärealistisiakin suunnitelmia. Näihin palaan yksityiskohtien osalta vasta myöhemmin, todennäköisesti maaliskuulla, jolloin lienee kokonaistilanteen kannalta paras (eli ainoa realistinen) ajankohta tehdä päätöksiä. Nyt tuntuu joka tapauksessa sataprosenttisen varmalta, että ennätyksiä en kykene tänä vuonna parantamaan. Kisareissuilla voi kuitenkin käydä monenlaisin tavoittein, ja jokainen kisa on samalla myös harjoitustilanne. Omistettakoon tämä vuosi siten harjoittelulle.
Treenit jatkuvat heti kun mahdollista, arvelisin että jo tällä viikolla, mikäli lääkitys osuu kohdalleen. Tähtäimessä on edes yksi ns. pitkä kisa tälle vuodelle, eli ajankäyttö järjestyy sen mukaisesti. Pitkät ja ylipitkät lenkit pääsevät taas vähitellen show'ssa puherooliin. Samoin lihaskuntoharjoittelu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.