Vapunaaton aamu valkeni utuisena. Muu perhe lähti töihin ja kouluun, minä suuntasin a-miehen pienellä kyytiavustuksella Paloheinään starttaamaan Vappumaratonille.

Juoksijoita saapui paikalle hyvä kourallinen, enemmän tai vähemmän vappujuhlaan sopivasti sonnustautuneena. Itsekin olin pukeutunut vähän värikkäämmin kuin tavallisesti, mutta tyylikisassa voiton vei itseoikeutetusti h, jonka asu oli kerrassaan lyömätön.

Anders lähetti joukon matkaan ja sain juoksuseurakseni P:n. Kiitos juttukaveruudesta, jälleen kerran. Ensimmäiset kierrokset kulkivat kevyesti kanssasi! Ja linnunlaulua riitti.

Parin tunnin kohdalla juoksijoiden keskuudessa levisi tieto, että lappuliisat olivat tehneet yllätyshyökkäyksen Paloheinän majan pysäköintialueelle. Autoillaan paikalle saapuneet juoksijat joutuivat käymään tarkistamassa oman sakkolapputilanteensa, joten juoksukaverin ja minun tiet erosivat. Lähdin siis soolona etenemään kohti maaliviivaa, pistin musiikin soimaan ja kiihdytin samalla vähän vauhtia.

Kierrokset kertyivät hyvään tahtiin ja juoksu tuntui helpolta. Sumu hälveni vähitellen, pilvipeite hajosi ja aurinko näyttäytyi. Lämpötila kohosi mahdollisesti jopa yli 10 asteeseen. Olin tyytyväinen capritrikoihini ja ohueen juoksupaitaani. Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni tajusin, että minulla oli mahdollisuus alittaa neljän ja puolen tunnin loppuaika. Kiristin vielä tahtia, rynnin siellä metsän keskellä melko lailla täyttä vauhtia, tanner tömisi jalkojeni alla ja puunrungot vilahtelivat kuin nopeutetussa filmissä, ja ehdin kuin ehdinkin maaliin täpärästi alle neljän ja puolen tunnin ajassa, 4.29.jajoitakinsekunteja ilmoitti minulle Anders.

Pienen jäähdyttelyn ja maaliin saapuvien juoksijoiden kanssa jutustelun jälkeen hyppäsin bussiin ja ajelin kotiin. Viime lauantaina rasittunut polvi oireili hieman, joten rehbandille on taas ollut käyttöä.

Nyt pidän taukoa pitkistä lenkeistä Ponnenjärven reissuun asti, joka vuorostaan saa olla viimeinen kova harjoitus ennen Bornholmin 48 tunnin kisaa.