Kadonneen liikunnan ilon metsästyksessä saattaa lisäpotkua olla löydettävissä sopivasti kuormittavasta haasteesta. 

Tiedättehän, rakkaat lukijat ja kanssaulkoilijat, nuo sosiaalisessa mediassa leviävät tapahtumat, jotka liikuttavat lukemattomia ihmisiä. Ne vetoavat ihmisen luonnolliseen kilpailuviettiin ja siten saavat toimintaa aikaan. On ollut kyykkyhaastetta, burpee-haastetta, tee työtä seisten -haastetta, jo kuuluisaksi tulleesta Marrasputkesta puhumattakaan, joka on saavuttanut tradition aseman. 

Haasteita voi asettaa myös pienessä piirissä, vaikka vain yhden henkilön kokoisessa. Siinä kilpakumppanina on oma itse, joka toisinaan on se vaarallisin, demoralisoivin ja pirullisin mahdollinen haastaja, jonka voittaminen maistuu aina makeimmalta. 

Niinpä julistan Kaappimaratoonarin tämän kevään ja kesän liikuntahaasteeksi Bongaa kadunpätkä -haasteen.

Ideana on kaikessa yksinkertaisuudessaan etsiä kartalta, joko kotikulmilta tai mistä tahansa huudeilta, kiehtovalta vaikuttava ja entuudestaan tuntematon kadun- tai tienpätkä, ja sitten käydä bongaamassa se. Sallittua on myös matkustaa kohteeseen esimerkiksi julkisilla liikennevälineillä ja sitten valloittaa kohde. 

Tämä ei varmaankaan ole mikään uusi haaste, ja uskoisin, että vastaavanlaista leikkimielistä ja liikkumaan aktivoivaa kisailua on harrastettu monin paikoin siellä sun täällä. 

Kaappimaratoonarin haasteessa kohteessa käynti todistetaan sanoin ja kuvin, joita saatte ihailla tällä saitilla. 

Tavoitteena on bongata vähintään kolme kadun- tai tienpätkää viikossa, ylärajaa ei ole. Kadunpätkät valloitetaan jalan. Matkaa bongausretken aikana tulisi kertyä vähintään viisi kilometriä, tai aikaa kulua tunti. 

Miksi tähän sitten nyt näyttävästi pitää oikein ryhtyä, ja mitä tästä voi muka hyötyä?

Kuten aiemmin ruikutin, kärsin tällä hetkellä motivaation puutteesta liikunnan suhteen. Talsimisessa talsimisen vuoksi ei enää ole viehätystä. Ehkä kaipaan vaihtelua. Joka tapauksessa kaipaan jotain liikkeelle työntävää voimaa. Bongaa kadunpätkä -haaste kerryttää paitsi askelia myös kotikaupungin tai miksei naapurikaupungin maaston tuntemusta. Samalla on mahdollista tallentaa kevään ja kesän etenemistä. Kirjoittamisharrastus saa uutta virtaa.

Ja ainahan on hauskaa löytää jotain kiinnostavaa, jännittävää, kenties jopa kaunista ja ennen kokematonta paikoista, joista näitä ei uskoisi löytävänsä. Sitä paitsi elämään kuuluvat myös pettymykset. 

Haasteeseen saa kuka tahansa liittyä vapaasti.