Keskiviikon juoksut hoituivat töistä paluun yhteydessä. Juoksentelin rantareittiä kotiin. Olin unohtanut soittopelin eteisen pöydälle, tietenkin, juuri, kun olisin sitä eniten kaivannut. Nyt sitten kuuntelin rekkojen jyrinää ja mopojen pärinää. Hurjasti onkin liikenteen määrä kasvanut tässä kaupungissa. Ja aina vain nopeatempoisemmaksi se muuttuu. Jalankulkija on nyt jo heikoilla. Erityisesti kiinnitin huomiota eilen paitsi lasten myös ikäihmisten tilanteeseen. Siinä ovat ihmisoikeudet jo koetuksella. Pienikokoisten ja suuressa epävarmuudessaan hyvin haavoittuvien lasten ja nuorten, sekä hidastuvaliikkeisten, mutta hyvinkin oman osuutensa kansantalouden eteen aikanaan tehneiden ihmisten on nähtävästi liikuttava ulkosalla vain tiettyyn aikaan, jos mielivät päästä edes kadun yli. Kuten öisin. Muina aikoina kaupungin kadut jalkakäytäviä myöten on varattu bemareillaan ja mersuillaan ja citymaastureillaan hurjastelevien kiireisten mutta tuottavien yksilöiden käyttöön.
Viikon kilometrisaldo on kuitenkin kohtuullisen hyvä per tänään torstaina, etenkin, jos illalla hölköttelen jonkun pitkänpuoleisen tai ainakin keskipitkän lenkin. Perhe on siirtynyt syysloman viettoon ja liityn heidän seuraansa vasta huomenna, joten tänään on vielä laadukasta juoksuaikaa käytettävissä. Työmatkajuoksut jäivät, koska tänään on varustearsenaalin vaihtopäivä. Viikonloppuna todennäköisesti taiteilen Kouvolantien catwalkilla, eli lisää rekkojen jyrinää tiedossa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.