Aamulla hermot pettivät. Sadetta vihmoi niin kutsuvasti ja lämpötila oli niin suotuisa, että vedin tossut jalkaan ja lähdin ulos.

Säädettyä suhteellista lepoa oli määrätty kahden viikon ajaksi, mutta siihen sisältyi lupa testata jalan kestävyyttä heti kun siltä tuntuu.

Monipuolisia korvaavia harjoituksia olen tehnyt päivittäin. Tärkeimpinä mainittakoon yhdeksäntuntinen Linnanmäki-, seitsentuntinen siivous- ja ikkunanpesu-, ja kuusituntinen Suomenlinna-ultra. Ja on sitä vähän pyöräilty ja käveltykin.

Heti ensi askeleista huomasin, että selkeää parannusta on tapahtunut. Pidin vauhdin kevyenä ja rentona ja yritin köpötellä menemään sen kummemmin stressaamatta. Jalka ei kiukutellut yhtään ja niinpä sain kasaan ihan kivan kympin lenkin.

Mieli olisi halajanut enemmänkin, mutta päätin malttaa. Ehkä huomenna uusin testin, ja viikonloppuna kenties yritän ihan oikeata lenkkiä. Vielä tästä jäniskuntoon päästään!