Viikko on nyt puoliväliinsä ennätettyä sujunut mainiosti. Tänään menen innosta puhisten taas salille treeneihin. Aamulla kävelin Mäkelänrinteen uimahallilta työpaikalle. Liikennevaloja on tällä etapilla enemmän, mutta nähtävästi lyhimmän työmatkani keskipiste sijaitsee jossain Mäkelänrinteen ja Käpylän urheilukentän pysäkkien välimaastossa. Aikaa kului nimittäin melko tarkkaan tunti, eli saman verran kuin kävelyyn kotoa Mäkelänrinteelle. Sauvoja en ole vielä pitänyt mukanani. Niiden aika koittaa keväämmällä, kun jäät ovat sulaneet teiltä ja hiekat lakaistu suurimmaksi osaksi pois.

Kävelyvauhtini ei ole mitään varsinaista luukuttamista, vaan pyrin rauhalliseen, mahdollisimman rullaavaan ja tasatahtiseen askellukseen. Toivon täten säästäväni lonkkaa ja pystyväni sen johdosta kävelemään päivittäin.

Olen myös tunnollisesti tehnyt lihaskuntoliikkeitä joka ilta. Vatsa, selkälihat ja kyljet ovat saaneet harjoitusta ja venyttelyt päälle.

Uskaltauduin vaa'alle. En ole sitten marraskuun mokomaa kapinetta viitsinyt ajatellakaan, jokin itsesuojelumekanismi lienee estänyt minua kasaamasta muutenkin stressaantuneeseen mieleeni enempää turhia huolia. Tulos ei suoranaisesti tyrmännyt, mutta Kaappimaratoonaria on kyllä nyt muutama kilo enemmän kuin kolme kuukautta sitten. Seuraava sopiva haaste voisi olla, että yritän päästä niistä eroon ennen kuin aloitan vähänkään tavoitteellisen juoksutreenin.