Ensimmäinen maratonin jälkeinen peruskestävyyslenkki on sitten heitetty. Oli hiukkasen vaikeuksia pitää vauhti alhaalla, tuntui että jalat veivät itsestään. Samaa on moni muukin maratonin jälkeen sanonut,  kunto tuntuu olevan hetkellisesti aivan huipussaan. Kotirataultran jälkeen oli muuten ihan sama tilanne.

Siispä maltti oli valttia. Vahdin askeleitani normaalia enemmän. Suuntasin T-lenkille, tarkoitus oli juosta joko T0 tai T1 tuntemusten mukaan. Ja kun hyvin meni, päädyin siinä tietyssä mutkassa taas kääntymään vasemmalle enkä oikealle eli matka jatkui T1:lle.

Kolmeneljäsosamatkassa huomasin, että vaikka jalkani olivat olleet aivan vetreät jo tiistaista asti, ne eivät ole vielä täysin palautuneet. Vauhtini oli rauhallinen mutta silti tunsin reisien sivujen jäykistyvän. Mitään kipuja ei kuitenkaan ilmaantunut. Lisäksi uuvahdin myös muutoin, osasyynä voi tosin olla rakkaan kotikaupunkini keväisen kelvoton ilmanlaatu.

Kamalinta ja hyvin huolestuttavaa oli että vatsa alkoi myös oirehtia. Olin syönyt hyvin ja ajoissa ennen lenkkiä mutta ilmeisesti lauantain krampit eivät kadonneetkaan jälkiä jättämättä. Lenkin jälkeen kävin pikaisesti saunassa ja annoin kylmä-kuumahoitoja jaloille ja loppuillan kyyhötin sohvalla kippurassa. Taitaa sittenkin mennä lomailuksi vielä vapun yli. Tai jos sitten kävelisin.

26.4.2006

exe.time: 1.19/T1