Uskollinen polkupyöräni odotti piilossaan ilmeisen häiriintymättömänä, joten avasin lukon ja talutin pyörän Käpylän jalkakäytäviä pitkin kotipilttuuseensa lepäämään ja odottamaan polkupyörätohtorille pääsyä. Helle oli melkoinen, ja olin vain muutaman kilometrin rauhallisen kävelyn jälkeen hiestä märkä.

Laitoin pienen aterian ja otin kunnon voimanokoset. Sitten vaihdoin juoksukamppeet ja lähdin liikkeelle kohti T0:n jaloja kaarteita.

Pieni ateriani ei ollut tahtonut oikein liikahtaa mahassani. Ehkä se oli sen verran ravitseva, tai ainakin minun putkistossani huonosti sulava. Niinpä vaihdoin muutaman juoksuaskelen jälkeen kävelyksi ja hissuttelin ensimmäisen kilometrin sitä tahtia. Hölkkäsin pari sataa metriä, ja totesin, että olo vatsassa oli edelleen tynnyrimäinen. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, joten köpöttelin menemään tynnyrille sopivaa vauhtia. Siis kuitenkin pystyasennossa. Tunnin ja kymmenen minuutin lenkin jälkeen olo oli huomattavasti kevyempi, mutta koska päivän kiintiö tuli siinä kohtaa täyteen, lopetin, vaikka kiusaus lähteä vielä jatkamaan oli suuri. Huomenissa on tarkoitus ahnehtia lisää.

Heinäkuun lihaskuntoputken vaatimukset täyttävät treenit hölkkäilyn päälle olivat lattialla tehdyt 3 x 20 vatsalihasliikettä (ala-, vinot ja syvät), 3 x 20 selkälihasliikettä (ala-, uimari- ja raajojen nosto) sekä 3 x 15 punnerrusta (tavallinen, kapeat ja leveät). Punnerrukset jäivät vähemmälle, koska tuo vasen kyynärpää temppuilee edelleen. Jumppapallon otan käyttöön huomenna, kunhan saan siihen pumpatuksi lisää ilmaa.