Iltapäivän työmatkalenkki aiheutti tavanomaista enemmän päänvaivaa, kun rupesin miettimään reittiä ja totesin, että haluaisin tänään hengitellä vähän puhtaampaa ilmaa kuin monesti muulloin.  Neuvoa-antavien mielestä oli paras noudattaa maailman vanhimman kompassineulan eli oman nenänsä arvostelukykyä ja seurata sitä.  Niinpä lähdin jolkottelemaan kohti Kaivopuistoa heti kun kykenin irrottautumaan työpaikan uudesta tietokoneesta. Se on todella pätevän oloinen laite, ja luvatut asennukset oli tehty pilkulleen. Ainoa ongelma on enää sähköpostin toimivuus, mutta uskon ratkaisun löytyvän pikapuoliin. 

Kiinnitin katseeni tiukasti rantaviivaan. Seurasin sitä aluksi Hernesaareen, jossa kiersin jäähallin ja palasin samaa reittiä takaisin. Kaivopuistossa huomasin valkoposkihanhien tekevän paluuta. Jatkoin kohti Kauppatoria, ohi Caruselin ja Ursulan, ehdin nähdä Siljan irrottautumisen laiturista. Meri on vielä jäässä sataman alueella, mutta Suomenlinnan jälkeen liplatteli jo vapaana. Pidin hyvin hiljaista vauhtia, koska viikon aiemmat treenit tuntuivat selvästi olossa. Huomenna on vielä pitkää lenkkiä tiedossa. 

Käännyin Kauppatorin jälkeen Katajanokalle. Siellä Vikingin lautta oli juuri valmistautumassa lähtöön. Moottorit mörisivät ja hurisivat matalasti ja saatoin kuvitella miten ihmiset kävelevät pitkin laivan käytäviä, istuskelevat baareissa ja jonottavat buffettiin. Minä jatkoin sen sijaan matkaani ensin kohti Katajanokan kärkeä ja sieltä Pohjoisrantaan. Katajanokan kiertävä kävelytie oli vielä lumen ja sohjon vallassa, niin etten päässyt ihan rannan tuntumaan. Aurinko hehkui ohuen pilviverhon takana himmeänä. 

Tarkoitukseni oli pistäytyä vielä Tervasaaressa, mutta ajatuksissani menin risteyksestä ohi ja havahduin tilanteeseen vasta sillan jo ylitettyäni. En enää viitsinyt kääntyä takaisin. Kiersin Merihaan  ja jatkoin Sörnäisten rantatielle. Lautatarhankadun mäen kävelin tällä kertaa, ja sitten olikin enää jäljellä Hämeentien pätkä ennen Toukolaa. Tarkastin Kasvitieteellisen aukiolon: se avautuu tänä vuonna vapunpäivänä.

Kaksi ja puoli tuntia sain tuhrattua tähän töllistelyyn ja nautiskeluun, mutta kiirettähän ei ollutkaan. Palautteluksi ja tankkaukseksi popsin metsurin annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta ja jälkiruoaksi jättiläispiparin.