Maanantaina en vielä juossut. Illalla sen sijaan pakkasin reppuuni verkkarit, t-paidan ja juomapullon ja lähdin salille. Kävelin sinne ja takaisin, ja kylläpä raitis ilma tuntui hyvältä. Ei edes satanut.
Treeni oli aluksi temppuiluvoittoista. Teimme kuperkeikkoja eteen- ja taaksepäin, sekä etenimme krokotiili-, karhu- ja apinatyyliin. Aika hyvin minulta luonnistuivat nuo kuperkeikat, vaikka aluksi jännitti. Tein vain tarkasti niin kuin opettaja sanoi, ja hups: olin yhtäkkiä toisessa päässä huonetta. Maailma pyöri kuin karusellissa, mutta sehän kuuluu asiaan. Jossain tilanteessa voi olla tärkeätä tietää esim miten päin on tiukan pyörityksen jälkeen, ja jos harjoitusta ei ole yhtään takana, olen heikoilla. Lisäksi harjoittelimme erilaisia kaatumisia taaksepäin, askelilla ja ilman, sekä molemmille sivuille.
Ip-tekniikoiden osalta treenattiin pariakin uutta liikettä, pala palalta. Toinen oli kaatoharjoitus ja toinen irtiriistäytymis- sekä lyöntiharjoitus. Ne menivät myös kohtalaisen hyvin jakeluun ja tunti kului kuin siivillä. Yhtäkkiä kello oli niin paljon, että opettaja komensi meidät loppukumarruksiin. Emme ehtineet tehdä edes loppumeditaatiota, mutta sitä voi tietenkin toisinaan tehdä vaikka itsekseen.
Lopuksi, kun olimme jo pukuhuoneessa, opettajamme (varsinainen opettajamme on ilmeisesti edelleen sairaana, voi raasua) huikkasi käytävältä, että "Hei teidän vyökoe on sitten 24.11!" Polveni notkahtivat silkasta järkytyksestä. Ryhmässä on onneksi kokeneita konkareita, ja he rauhoittelivat, että kokeesta selviää kyllä jos on käynyt kohtuuahkerasti treeneissä. Keltaisen vyön koe ei ole vielä niin vaativa, etteikö siitä jollain tavalla räpiköisi läpi.
Seuraavaksi on kai sitten mietittävä, mistä saisi hyviä hapkido-pukuja sopivaan hintaan....
Tänään tiistaina ajattelin kokeilla lenkkeilyä. Flunssa voi hetki hetkeltä huonommin ja minä paremmin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.