...kuin Joulupukin muorilla ikään sujuivat tämän päivän työmatkalenkkeilyt. Lämpötila pysytteli 10 pakkasasteen tuntumassa koko päivän ja lunta sateli ajoittain. Sain pyyhkiä tämän tästä jääkokkareita ripsistäni ja kulmiltani.

Liekö jokin määräkuurin 3/4-vaiheen muuri kasvamassa eteen, kun tänään töiden jälkeen liikkeelle lähtö tuntui hyvin vaikealta. Eikä juoksu kovin hääppöisesti kulkenutkaan. Silmiä kirveli ja kuivasi, iho oli kuin kärventynyt ja teiden liukkaus kävi hermoille. Ei silti, että se olisi aamullakaan kulkenut sen paremmin, mutta  aamutahmeuteen olen jo niin tottunut, etten aina osaa analysoida, onko kyse väsymyksestä vai pelkästä laiskuudesta.

Joka tapauksessa uuvutti ja hidasta ja puisevaa oli meno, vaikka yritin piristää mieltäni valitsemalla pitkästä aikaa rantareitin. Meri oli kyllä julmalla tavalla kaunis - synkän sininen taivas ja sysipimeä ulappa, horisonttia ei kovin hyvin erottanut, mutta se tuntui vetävän pramein jouluvalaistuksin koristeltuja risteilijöitä puoleensa kuin jokin vaarallinen peli. Rannassa lumisade täplitti ilman hauskasti katuvalojen kohdalla. Näky oli puolestaan niin lempeä, että tuntui sitäkin paremmalta olla kuivalla maalla ja tuntea Hernesaaren miljonäärislummin tuttu haisu sieraimissaan.

Tällä viikolla on maanantaista alkaen kilsakassaan kertynyt n. 70 km, eli ihan hyvältä näyttää 10 päivän tavoitteeni 150 km:n toteutuminen, kun aikaakin on vielä kuusi päivää jäljellä. PHM:ia ei kenties viikonloppuna säiden takia järjestetä, mikä voi osoittautuakin ihan hyväksi käänteeksi. Saattaisi joka tapauksessa olla viisainta jatkaa tässä vaiheessa tiheästi toistuvien lenkkien hölkkäilyä aina jouluun asti. 42 kilsan lenkki mahdollisesti 10 - 15 asteen pakkasessa olisi hauska seikkailu, ja siitä olisi lystiä selviytyä, muttei ehkä olisi kovin hyvä harjoitus tähän tarpeeseen. Jonkun sortin pitkiksen aion lauantaina kuitenkin hölkötellä.