Saarnin upean blogin kautta pääsee tutkimaan pätevältä vaikuttavia, eri aikatavoitteille suunniteltuja 26 viikon harjoitusohjelmia ruotsin kielellä. Samalla sivustolla kuin nuo harjoitusohjelmat (klikkaa etusivun vasemmassa laidassa Träning/Maratonträning) on julkaistu kiintoisa tutkimusraportti "Maratonlöpning och runners high" (Lennart Widenberg/Göteborgin yliopisto).
Raportissa on mm. listattu kymmenen juoksijan kuvauksia runner's high -ilmiöstä.
Nähdäkseni runner's high'ssa on kyse suurin piirtein samasta ilmiöstä kuin kirjoittajan flow'ssa, jota kirjoittajat kuvailevat usein, nimensä mukaisesti, eräänlaisena voimavirtauksena. Tutkimusta varten haastatellut juoksijat ovat kuvailleet juoksun aikana kokemiaan tuntemuksia seuraavasti (anteeksi mahdolliset käännösvirheet sekä pökkelöt sanamuodot, ruåtti on minulle vieras kieli):
Voimakkuuden tunne: valtavan voimakkuuden, väsymättömyyden ja haavoittumattomuuden tunne; koko keho on täynnä energiaa.
Helppouden tunne: fantastinen virtaus; jalat juoksevat kuin itsestään; juokseminen ennenkokemattoman helppoa.
Leijumisen tunne: lentää eteenpäin; juoksee kuin pilvien päällä; ei kosketusta maahan.
Onnentunne: suunnatonta iloa; valtava onnenpurkaus; autuus; onnen kyyneleet.
Transsi: täydellinen itseensä sulkeutuminen; toisessa maailmassa olemisen tunne; meditatiivinen tila.
Tasapaino: täydellinen sielun ja ruumiin tasapaino; täydellisen rento juoksu.
Keskittyminen: paras mahdollinen keskittyminen juoksuun; ympäristöstä eristäytyminen; "tunnelinäkö".
Hyvän olon tunne: suurin mahdollinen hyvänolontunne; ei voisi voida paremmin; juokseminen tuntuu äärimmäisen hyvältä.
Ylpeyden tunne: suunnaton ylpeyden ja tyydytyksen tunne siitä että on juoksija.
Yhteenkuuluvuuden tunne: kiihkeä yhteisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne toisten juoksijoiden sekä yleisön kanssa.
Voisiko enää paremmin sanoa?
Artikkelissa todetaan lisäksi mm, että runner's high on vahvin juoksu-uraansa aloittelevilla henkilöillä. Mitä enemmän juoksukokemusta, sitä harvemmin tila on mahdollista saavuttaa, tai kokemus on aina vain laimeampi. Runner's high'n voi kuitenkin parhaimmillaan kokea esimerkiksi maratonin aikana useita kertoja. Kovin lyhyillä pyrähdyksillä ei juoksija taivastaan pääse koskettamaan, vaan tavallisimmin tila saavutetaan vasta 20 kilometrin tai sitä pidemmillä juoksumatkoilla.
Olen epäilemättä muutamia kertoja kokenut runner's high'n. Joskus se on muistuttanut tutkimuksessa haastateltujen maitsemaa leijumisen tai voimakkuuden ja haavoittumattomuuden tunnetta. Yhden kerran muistan kokeneeni aivan lohduttoman pienuuden tunteen - olin vain hiukkanen äärettömässä avaruudessa. Toisinaan se on ilmennyt poikkeuksellisena tunneherkkyytenä. Tämänsyksyisen puolimaratonin loppukolmanneksella reitin varrella seisoi pieniä lapsosia kannustamassa juoksijoita. Olin puhjeta itkuun heidät nähdessäni. Useimmin olen kokenut voimakkaan sisäisen rauhan tunteen, jolloin ympäristö on kadonnut ja maailmaan olemme mahtuneet vain minä itse ja minun virtaava vereni.
Hm. Nyt saattaa vaikuttaa pahasti siltä kuin olisin nautiskellut jotain muutakin kuin urheilujuomaa juoksujeni aikana. En kuitenkaan ole.
Voikohan runner's high -tuntemuksen voimakkuus ja laatu tosiaan vaihdella? Mikäli tuohon artikkeliin on uskomista, tunne on joka tapauksessa mahdollista menettää kokonaan.
Kirjoitin aiemmin blogissani parista vastaavasta omasta kokemuksesta matkapyöräilyssä:
'Olen kokenut sen aiemmin vielä paljon vahvempana pyöräillessä, n. 70-80 km kohdalla 100 km päivämatkan aikana tapahtuu jotakin rajua! Keho herää ja vaatii lisää - tai ainakin pitää illuusiota siitä yllä.'
ja
'Pyöräillessä tulee usein vastaavia kokemuksia pitkän päivämatkan loppupuolella jollakin tasaisella suoralla: happi ikäänkuin tulvehtii sisään keuhkoihin ja imeytyy kehoon ilman vastusta samassa tahdissa suorituksen kanssa. Silloin tuntee hetkisen elävänsä.'
Molemmat jutut liittyvät kehon väsymiseen, mutta myös tuntikausia kestäneeseen tasaista rytmiä ylläpitäneeseen suoritukseen. Edellinen on ikään kuin hurja kemiallinen boosti, 'hurjistuminen' ja toinen 'täydellinen suoritus ja hapenottokyky'.
En ole juostessa päässyt vielä samanlaisiin fiiliksiin, olettaisin jotakin tapahtuvan kun pisimmät treenimatkat alkavat muuttua todeksi.
Samassa tutkimusraportissa esiteltiin käyrää juoksijan vireystasosta (näin sen suomensin itselleni). Maratonin aikana vireystaso voi nousta tasaisesti aina 30 - 35 km:iin asti, ja sitten laskea romahdusmaisesti, ja sitten taas nousta muutama kilometri ennen maalia. Kirjaimellisin runner's high koettaneen niiden kilometrien aikana, vaikka tunteeseen sattuisi aiemminkin matkan aikana havahtumaan!
Minä aloitin juoksemisen tänä keväänä vasta-alkajana täysin nollapisteestä, ja olen nyt muutamia kertoja kokenut aavistuksia runner's high -ilmiöstä. Tavoittelen juoksusta ylipäätään sitä sisäänpäinkääntynyttä miellyttävän meditatiivista olotilaa, jonka rasitus saa aikaan, mutta se pakenee yhä kauemmas sitä mukaa kun kunto kasvaa.
Luulen että juokseminen alkaa viedä mukanaan vähitellen. Nyt on takana puoli vuotta, ja nyt kangastelee ajatus maratonohjelmasta. Ehkä kuitenkin vasta vuoden päästä.
Pyöräilyssä on kuulemani mukaan tosiaan mahdollista päästä tosi hyviin fiiliksiin. Olisiko se sitten Biker's High?
Kuinka kauan pitää joogata?