Olipa keli. Satoi ja tuuli kovaa. Ihanaa! Siis ihan oikeasti ihanaa. Minusta sadekeli on paras.

On tuosta lenkkeilystä näköjään jotain ihan konkreettista hyötyä. Lauantain syntymäpäiväpartyt venyivät aamuviiteen, tai oliko puoli kuuteen, ja sunnuntaiaamuna oli jo yhdeksän maissa vääntäydyttävä isänpäiväjuhlintaan. Sitä kesti koko päivän. Yhdet puolen tunnin nokoset ehdin ottaa kotisohvalla puoliksi salaa. Mutta kunto kesti jumankauta iltaan asti. Periksihän ei meillä anneta.

Sillä lailla varovasti epäröiden siis lähdin tänään matkaan. Vuorossa oli vauhtikestävyyttä, mutta aloitin hyvin maltillisesti. Vaikka juhlinnasta on jo kaksi päivää, tässä iässä palautuminen jatkuu vielä kolmantena. Voi hyvällä syyllä puhua "the day after tomorrow'sta".

T0:lla tuuli oli myötäinen alkumatkan ajan. Se helpotti varmaan, koska pääsin kuin pääsinkin taas jonkinlaiseen vauhtiin. Syke pysytteli suhteellisen rauhallisena. Lisäsin vauhtia vähitellen ja viimeisessä mäessä (lyhyt mutta tosi jyrkkä) syke oli 169. Odotan hyvillä mielin keskiviikon lenkkiä, joka valmistaa olotilaa lauantaita varten, on näet taas pitkän lenkin vuoro. Ajattelin kokeilla jotakin ihan uutta tällä kertaa ja koejuosta talven lumikelejä varten suunnittelemani reitin.

14.11.2005

exe.time 1.07

ave. 146

kcal/fat 501/40