Kylläpä jalka nousi kepeästi. Liekö kotirataultran vai lepoviikon vaikutusta, mutta jalkateriä lukuunottamatta koko alakroppa tuntuu olevan aivan eri voimatasolla kuin ennen.

Läksin liikkeelle aikeenani tehdä rauhallinen, Virallisen Ohjelman mukainen peruskestävyyslenkki. Meno tuntui heti alusta asti niin hyvältä, että alkulämmittelyn jälkeen lakkasin tarkkailemasta mittaria ja annoin mennä tunteella. Kiinnosti tietää mikä olisi keskisyke. Tihensin hiukan askelta ja pidin vauhdin sillä tasolla että hengittäminen tuntui helpohkolta.

T2 on siitä mukava lenkki, että kiertosuunta vaikuttaa aika lailla rasittavuuteen. Menin vastapäivään, eli helpomman kautta, koska Vantaajoen rannalla sijaitsevan lämpövoimalan savupiipusta tulvi höyryä kohti pohjoista, eli tuuli olisi suurimman osan matkasta joko myötäinen tai puhaltaisi takaviistosta. Pakkasta oli ehkä kymmenisen astetta ja halusin suojella maanantain lenkin aikana kylmettynyttä ihoani.

Siinä sitten rauhassa hölköttelin ja kuuntelin Groovelta Higher Groundia. Gospel-tyyppinen musiikki on tiukoista rytmeistä ja vauhdikkuudesta huolimatta hyvin tasoittavaa, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan. Ehkä tämä johtuu tuolle lajille ominaisesta harmoniasta. Itse asiassa siinä mennessäni mietiskelin hymysuin, että juokseminen alkaa olla minulle pyhä asia, eräänlainen uskonto, tai voisiko sanoa vakaumus. Juoksemassa ollessani tunnen nimittäin olevani täysin vapaa, niin pateettiselta kuin saattaa kuulostaa. Tässä iässä ja elämänvaiheessa vapaus ja itsemääräämisoikeus muuttuvat päivä päivältä olennaisemmiksi päämääriksi. Kirjoittelin aiheesta jo jotakin tuolla toisaalla.

No mutta lenkki meni siis oikein hyvällä painolla loppuun saakka. Viimeiset kaksi kilometriä painelin kai aika kovaa mutta siten kuin tuntui hyvältä. Puristinpa T2:n tavanomaisesta loppuajastani neljä minuuttia pois!

8.2.2006

exe.time: 1.41/T2

ave: 148

kcal/fat: 754/40