Juoksin tänään vaihteen vuoksi ja piiiiitkästä aikaa Tapanilassa. Reitiksi valikoitui T2, jalat vain veivät.

Päivemmällä mietin pitkään menisinkö tänään Paloheinään pururadalle. Mieleni teki, mutta tiesin pääseväni lähtemään vasta hämärän tultua, ja koska en vieläkään ole saanut hankituksi lamppua polkupyörääni, päätin tyytyä korttelijuoksuun.

Vedin Nimbukset jalkaani. Päätin antaa niille vielä viimeisen mahdollisuuden (tämä on jo neljäs viimeinen mahdollisuus, jonka olen niille suonut). Puin kahdet sukat jalkaani, ja se auttoi! Kengät istuivat heti paremmin, eivätkä juostessakaan tuntuneet yhtään kömpelöiltä. Olenhan kuvaillut niiden möhkälemäisyyttä aiemminkin blogissani, muistaakseni. Ja koska Nimbusten tuennat ja vaimennukset ovat huippuluokkaa, toisissa tilanteissa jopa liioitellut, ne olivat omiaan tämän päivän lenkille. Jalkani olivat tänään päivällä vielä hiukan tukkoisen tuntuiset lauantain pitkän lenkin jälkeen. Oli syytä varjella niitä liioilta iskuilta.

Ilma oli mitä parhain, viileä ja sateeton. Koska ilta oli lähtiessäni jo pimenemässä, puin ylleni Brooksin neonkeltaisen takkini, jossa on tehokkaat heijastimet. Takin alle riitti hihaton pelipaitani, jalkaan vedin pitkät trikoot.

Juoksin rauhallisen menevää vauhtia lenkin alusta loppuun, ilman ihmeempiä alkuhissutteluita. Olen ajatellut totutella vähitellen kiivaampaan tahtiin heti alusta lähtien näillä ns. tavallisilla pk-lenkeillä. Hyvänä taustana ja tahdittajana soivat tänään Iskelmän positiivissävyiset biisit. Groove tuntui liian raskassoutuiselta. Sainkin heti varsin hyvin rytmistä kiinni.

En montakaan kertaa katsonut kelloa lenkin aikana. Yhdessä väliaikapisteessä alkupuolella olin aivan tavanomaiseen aikaan. Kuitenkin kotipihalla pysäyttäessäni kellon hämmästyin lievästi: olin juossut 14,3 km:n lenkkini ajassa 1.36. Enkä mielestäni edes hengästynyt kertaakaan kunnolla.