Märkä oli oikea sana kuvaamaan keliä keskiviikkoiltana. Taivaalta päivän aikana maahan mätkähdelleet jättiläiskokoiset hiutaleet olivat sulautuneet toisiinsa ja muodostaneet upottavan sohjopatjan teiden peitoksi. Ensimmäisen kilometrin ajan yritin pitää kengät kuivina, hyppelin ja pompin pahimpien paikkojen yli, mutta lopulta annoin periksi ja marssin suoraan lätäköistä läpi.

Onneksi olin vetänyt maastolenkkarit jalkaan. Ne pitivät varpaat lämpiminä märkyydestä huolimatta.

Sohjon alla oli edellisen kelin jäljiltä jäätä, mikä teki kävelystä osaltaan kiintoisaa. Koskaan ei nimittäin voinut tietää, milloin kantapään alle osuisi liukas kohta ja joutuisin alistumaan ankaraan spagaattitreeniin. Aika notkeat nivuset minulla näyttää vielä olevan!

Tepsuttelin T2:n alusta loppuun musiikkia kuunnellen. Käynnistin kellon jo eteisessä, mutta väsäilin ja järjestelin siinä jotain vielä ja vein roskia ja räpelsin radion kanssa ennen lähtöä. Kotiin tultuani en muistanut heti pysäyttää tiukua, niin että loppuajaksi kello näytti kaksi tuntia ja 21 minuuttia. 702 kaloria väittää kuluneen (60 % fat), ja sykkeiksi ilmoitti 111/132.