Illansuussa vedin tossut jalkaan ja lähdin kiertämään kodin läheistä metsälenkkiä. Tarkoitus oli hölkkäillä parisen tuntia samaan syssyyn. Nuo lyhyet työmatkapyrähdykset tekevät varmaan tehtävänsä ja tekevät aika ajoin myös intervalliharjoittelun virkaa, mutta pidempikestoinen yhtäjaksoinen juoksentelu on tämän lajin kulmakiviä. Ja sen suola.

Ilma oli viileä, joten pukeuduin pitkähihaiseen paitaan ja vedin sen päälle vielä t-paidan. Oli valoisaa, tosin hämärä kömpi jo esiin lenkin alavimmissa kohdissa. Lähdin jolkottelemaan myötäpäivään ja annoin jalkojen valita vauhdin. Edellisen päivän kaatumis- ja potkuharjoitukset tuntuivat reisissä.

Pikku hiljaa annoin vauhdin kasvaa ja meno tuntui oikein hyvältä. Henki kulki metsän kosteassa viileydessä hienosti. Edelleenkin räkää tuntui riittävän, mutta voiton puolella taidan silti jo alkaa olla nuhailun osalta. Katsoin sen verran kelloa mennessäni, että ensimmäiset kierrokset taittuivat noin 12 minuutin aikaan, kun lopussa hölköttelin jo himpun alle 10 minuutin kierroksia. En mitenkään tietoisesti kiihdyttänyt vauhtia, vaan menin tuntemusten mukaan. Jännää miten kone käynnistyttyään nähtävästi ihan itsekseen lisää kierroksia. Kaksitoista pyörähdystä kertyi kaiken kaikkiaan, eli noin 20.1 kilometriä, ja aikaa kului kaksi tuntia ja vartti. Kotiovelle päästyäni oli jo aivan pimeää.