Kesäkuuputken toinen viikko alkoi. Maanantain normiohjelman mukaisesti pyöräilin työmatkat ja illalla oli simho-treenit. Hölkkäsin matkat salille ja takaisin, paluumatkalla pienen kiertotien kautta, kun oli enemmän aikaa.

Simhossa treenasimme perusasioita, mikä tuli tarpeeseen. Tarkastelimme lähes suurennuslasilla tekniikoiden otteita ja pohdimme mm. horjutusten filosofiaa. Kävimme läpi nopealla tempolla tekniikoita, ja yritimme soveltaa pienten ottelutreenien kautta niitä omatoimisesti. Jakaannuimme neljän ryhmiin, joissa yksi oli vuorollaan keskellä muiden "ahdisteltavana" ja heidän otteistaan oli päästävä jollain keinolla irti.

Sain niin paljon hyviä neuvoja ja opastusta sekä myös kannustusta paitsi opettajilta myös muilta oppilailta, että tunsin itseni lähes petturiksi, kun taka-alalla ajatuksissani piili vankka päätös siitä, etten menisi vyökokeeseen lauantaina. Otin ääneti vastaan tunnin lopuksi minulle annetun vyökoekutsun.

Päivän saldoksi kertyi siis reilut puolisentoista tuntia pyöräilyä (n. 25 km), tunti ja vartti simhoa sekä noin 50 - 55  min hölkkäilyä (n. 7,5 km). Paluumatkalla hölkkäsin ilman kelloa, jonka olin erehdyksessä tunkenut reppuun alimmaiseksi enkä enää viitsinyt kaivaa sitä esiin. Olipa kerrassaan mukavaa edetä taas villinä ja vapaana, eikä ajan ja suorituspaineen vankina! Taidan ottaa tavaksi, onhan noita kelloja joka paikassa tässäkin kaupungissa, niin että edes kymmenen minuutin tarkkuudella voi lenkkiensä pituudet päätellä. Ja jos ei ole kelloja, niin sitten ei voi mitään.