Tämä muinainen köyhän nuoren naisen pukeutumisohje pätee lähes kaikkeen. Etenkin köyhän keski-ikäisen naisen liikuntaharrastuksiin.

Viime perjantaina ei juoksu-sali-juoksu-kombinaatio onnistunut mutta tänään yritän uudelleen. 

Eilinen päivä valui käsistä erinäisissä puuhissa ja paikasta toiseen säntäillessä. Hyötykävelyä tuli askel jos toinenkin.

Keskiviikkona oli juoksupäivä. Starttasin neljän jälkeen työpaikalta ihanan aurinkoisessa syyssäässä. Pukeutuminen on hankalaa näinä aikoina, kun tuuli käy jo kylmästi, mutta aurinko lämmittää milloin ikinä sattuu paistamaan. Tuttu on varmaan monelle tilanne, jolloin auringon puoleinen kylki hikoilee ja toinen palelee. Eikä olo ole keskimäärin ollenkaan hyvä. Onnistuneeksi osoittautui ohut kerrastonpaita + lyhythihainen paita yhdistettynä polvipituisiin trikoisiin. Lippiskin olisi ollut auringon takia tarpeen varjostamaan tietokoneen näytön himmeään hehkuun tottunutta katsettani. 

Lähdin vaihteeksi Meilahteen päin. Hölköttelin Hietsun ohi ja sieltä Seurasaareen. Matkalla kohti Niemenmäkeä muistelin juuri elokuisen HCM:n hikisiä tunnelmia. Siksikin oli erityisen lystiä kohdata tutut kasvot, oli hauska nähdä edes vilaukselta J! Haagassa liikennevalot vaihtuivat siten, että matka jatkui Hartwall-areenalle päin ja sieltä Käpylän ja Koskelan kautta kotiin. 

Totisesti kaipaisin taas uusia reittejä. Eilen kohti Vuosaarta metrolla matkustaessani ajattelin alkukesän retkiäni itään. Niitä täytyy ottaa uusiksi lähiaikoina.