Reippaan liikunnallinen palauttelu Sysimustan Satkun jälkeen vaihtuikin turhauttavaksi potemiseksi. Varpaiden ja jalkaterien ihovauriot eivät ottaneet parantuakseen, joten lopulta päädyin lääkärin juttusille.  Hoidoksi määrättiin viikon antibioottikuuri sekä antibioottivoidetta 2-3 kertaa päivässä ja lisäksi jalat on  pidettävä ehdottoman puhtaina. Turvotuksen ja särkyjen takia en ole muutenkaan saanut jalkoja mahtumaan yksiinkään kenkiin (kesäsandaaleita lukuun ottamatta) koko viikolla, joten lepäilyn merkeissä on aika mennyt – ainakin lenkkeilyn osalta. Lauantaina minun piti olla Tampereella kiertämässä Pirkkahallia Wihan kilometrien nonstop-sarjassa, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Piti tyytyä penkkiurheilemaan, mikä olikin jännittävää puuhaa, koska mukana oli tällä kertaa aika monta tuttua juoksutoveria. Onnittelut kaikille hienoista tuloksista!

Tropit alkavat nyt kuitenkin jo purra siihen malliin, että ensi viikolla on toivoa päästä taas baanalle jalostamaan kesän ja syksyn kävelyvoittoiset treenit sellaiseksi juoksukunnoksi, että pääsen tavoitteeseeni  Joensuu Night Run 12 h –kisassa.  Ai mikä se tavoite on? Julistettakoon julkiseksi, toivon mukaan edes jossain määrin realistiseksi tavoitteeksi vähintään 85 km. Salainen haavekin on, mutta se jääköön kertomatta.  Kerron kyllä, jos se toteutuu.

85 km 12 tunnissa ei ole hääppöinen tulos, mutta minulle se on tällä taustalla sopivan kova tavoite, tai ainakin uskoisin sen olevan.  On vain luotettava ja uskottava lujasti kuluneiden kuukausien liikuntojen tuottaneet riittävän hyvän peruskestävyyden, jotta selviytyisin urakasta kunnialla ja mahdollisimman vähin jälkiseurauksin.  Olen tuohon tulokseen tähtäävää vauhtia harjoitellut kerran jos toisenkin, mutta mistä sitä tietää, vaikka vielä saisin hiottua askelta himpun verran vetävämmäksi. Nähtäväksi tämä jää. Kyseessä on elämäni ensimmäinen 12 h-kisa, joten sopii toivoa, että osaan lähteä oikealla vauhdilla liikkeelle.

Joensuun reissu on välitavoite matkalla kohti helmikuun E24h-kisaa ja samalla kuntotesti sitä varten. Toivon, etten ulosmitannut viime viikonlopun ulkoiluissa kaikkia voimavaroja. Ainakin palautuminen on  - varvasvaurioita lukuun ottamatta – ollut niin ripeää, että arvelisin reissun olleen jopa rakentava.  Tärkeintä on, ettei mitään lihas- tai nivelvammoja jäänyt kytemään.
Jalkojen terveys on sikälikin tärkeätä, että suunnitelmissa on viihtyä varsin usein Arenan juoksuradalla treenaamassa juoksukoneen kaarreominaisuuksia. Siinä puuhassa oikea jalka (jossa pahimmat ihovauriot nyt ovat) joutuu kovimmalle, koska kiertosuunta on siellä aina vastapäivään.